Itävallan ihmeitä

Itävallan ihmeitä

Minulla oli tilaisuus huhtikuussa 2017 päästä Lappari –hankkeen puitteissa Itävaltaan tutustumaan sikäläisiin maaseutuyrityksiin ja maatalousalan koulutukseen huhtikuussa 2017. Matka oli Luonnosta Liiketoiminnaksi (LuoLi) –hankkeen järjestämä. Matkaporukkaamme kuului kymmenen henkilöä, kaikki jollain tavalla kytköksissä maaseutuyrittäjyyteen ja matkakohteemme oli Salzburgin osavaltio.

Kävimme monenlaisissa yrityksissä, kalankasvattamosta yrttipajaan ja useammallakin maatilalla sekä maaseutu- ja matkailualan oppilaitoksissa. Lappari –hankkeen teeman mukaisesti halusin tietysti ennen kaikkea nähdä paikallista alkuperäiskarjaa ja sen maidon tuotteistamista.

Salzburgin osavaltio sijaitsee pääosin Alppien jylhillä rinteillä. Komeissa maisemissa vieraileekin sekä talvella että kesällä paljon matkailijoita. Esimerkiksi Leogangin kylässä, jossa kävimme tutustumassa paikalliseen pienjuustolaan, on 3000 vakituista asukasta ja 5000 petipaikkaa turisteille. Tämä tarkoittaa käytännössä aika montaa turisteille tarjottavaa ateriaa vuosittain. Lähiruoka ja luomu ovat todella arvostettuja matkailuyrityksissä. Luomutuottajia onkin osavaltion tuottajista jo enemmistö.

Itävallassa maanviljelijän työ on erittäin arvostettua. Maatalousalan kouluihin on paljon hakijoita, keskeyttäjiä ei opiskelijoissa juurikaan ole ja valinnassa voidaan ja halutaan pitää etusijalla omia kotitilojaan jatkavat nuoret. Koulutuksen tavoitteena on, että kaikilla sen läpäisseillä on maanviljelijän ammatin lisäksi pätevyys myös johonkin toiseen ammattiin. Keskikarjaluku alueella on pieni, noin 15 lehmää, joten harva tila elää pelkällä karjanpidolla. Tärkeimpiä liitännäiselinkeinoja ovat matkailu, jatkojalostus, puusepän ja konesepän työt sekä erilaiset julkisen alan virat.

Tarvelähtöistä maatalousalan opetusta

Tutustuimme Bruckin maatalousoppilaitokseen, missä opiskelijoilla on mahdollisuus opiskella maidontuotantoa, hunajantuotantoa, hedelmän- ja kasvinviljelyä sekä metsätaloutta. Opintokokonaisuuksia on myös tuotekehityksestä ja markkinoinnista, puu- ja metallitöistä sekä koneenkorjauksesta. Koulun opetuksesta noin puolet on käytännön töiden harjoittelua koulutilan omissa metsissä ja navetassa, verstailla tai tuotekehitystiloissa ja loppuaika on teoriaopetusta. Koulupäiviä ovat kaikki arkipäivät ja koulutyö alkaa kello 7.30 ja päättyy kello 17.

Maatilatuotteiden jatkojalostus on vahvasti esillä opetuksessa, etenkin viimeisenä opintovuonna sitä on vähintään yksi työpäivä kouluviikossa. Koulutilalla on esimerkiski oma pienteurastamo, jossa opiskelijat opettelevat teurastusta. Vierailumme aikana ryhmä opiskelijoita oli juuri teurastamassa sikaa navetan lähistöllä olevissa teurastamotiloissa. Oppilaitoksen ruokala on hyvin omavarainen; kaikki maitotalous- ja lihatuotteet sekä kasvikset tuotetaan koulutilalla. Ainoastaan viljatuotteita ostetaan lähialueen tiloilta.

Alueen alkuperäiskarjoja

Salzburgin osavaltiossa kasvatetaan muutamia omia ja lähiosavaltioiden alkuperäiskarjarotuja, joista näimme pinzgaunlehmiä, sveitsinruskeita ja tirolinlehmiä. Bruckin koulutilan nautakarja on kokonaisuudessaan alueen ikivanhaa maatiaisrotua pinzgaunlehmää. Rotu on melko pienikokoinen (elopaino 500-600 kiloa), kevytrakenteinen ja ketterä. Näitä ominaisuuksia Alppien rinteillä laidunnettaessa tarvitaankin, kesälaitumet ylhäällä vuoristossa ovat paikoin hyvin jyrkkiä ja kivisiä. Rodun lehmien keskituotos on noin 6000 kiloa lypsykaudella, rasvaprosentti on keskimäärin 4,2 ja valkuaisprosentti on 3,5. Rasvapitoisuus nousee selvästi laidunkaudella. Pinzgaunlehmän luonnetta hoitajat kuvasivat lempeäksi ja ihmisrakkaaksi, eläimet ovat helppoja käsiteltäviä ja sopeutuvaisia, mitkä koulutilalla ovat erityisen hyviä ominaisuuksia. Rodun liha on erittäin arvostettua, pihviliha on tummaa ja mureaa. Rotuominaisuuksien lisäksi myös alppilaidunnus vaikuttaa niin maidon kuin lihan laatuun.

Eräällä toisella vierailutilalla karjarotuina oli sveitsinruskeaa ja tirolinlehmää. Näiden maito on hyvin rasvaista, laidunkaudella rasvaprosentti on jopa kuusi. Talviruokintakaudella rasvaa on maidossa noin 4,5 prosenttia. Etenkin tirolinlehmä on pienikokoinen, mutta silti minulle kerrottiin lehmien lypsävän säännöllisesti 20-28 litraa päivässä. Juustoa jatkojalostavalla tilalla lehmät olivat jerseyrotuisia tai näiden ja paikallisten rotujen risteytyksiä. Emolehmätilalla puolestaan kasvatettiin puhtaita pinzgaunlehmiä ja näiden ja simmentalin risteytyksiä.

Tirolinlehmiä

Pinzgaunlehmä

Lähiruoan arvostuksen nousun myötä tiloilla tapahtuva pienimuotoinen jatkojalostustoiminta on yleistymässä. Lehmien ja vuohien maidosta valmistetaan kovia juustoja, homejuustoja ja paikallista yrttijuustoa. Juustot olivat erittäin maukkaita ja rasvaisia. Pienimuotoisesti tiloilla valmistettiin myös jugurtteja sekä voita. 

Ruokien paikallisuutta korostettiin jatkuvasti ja raaka-aineiden alkuperä oli hyvin tiedossa. Mielikuvaa Alpeista puhtaan ilman ja kirkkaiden vuoripurojen alueena käytetään ahkerasti ruokaa markkinoitaessa. Viljelijät ja jatkojalostajat ovat selvästikin hyvin ylpeitä tuotteistaan, toiminta-alueestaan ja omasta ammattiosaamisestaan. Ruoka olikin erinomaista ja siinä oli rehdin ja ravitsevan maalaisruoan tuntu. 

Mitä salzburgilaiset minulle opettivat

Tämä pieni, muutaman päivän mittainen otos itävaltalaisesta maaseutuyrittäjyydestä antoi paljon ajateltavaa. Monissa asioissa Itävallassa on toimittu toisin kuin Suomessa. Esimerkiksi maatalouskoulutusta on voimakkaasti kehitetty alueen olosuhteiden ehdoilla. Maatalousoppilaitosten opetuksen anti on seurannut hyvin uusia ruoan- ja energiatuotannon mahdollisuuksia ja trendejä. Uusiutuvien energiamuotojen käyttö maatiloilla alkaa olla jo itsestäänselvyys, samoin luomutuotanto. Kaikkiin näihin uusiin osaamisalueisiin annetaan koulutuksessa nuorille hyvät valmiudet. Koulupäivät ovat suomalaisittain katsoen pitkiä eikä etäopetusta ole, lukuun ottamatta lyhyttä harjoittelujaksoa opintojen puolivälissä. Tiiviitä koulupäiviä perustellaan muun muassa sillä, että vain vaativat ja pitkät työpäivät koulussa valmistavat oikealla tavalla maaseutuyrittäjän ajoittain raskaaseenkin ammattiin. Opiskelijat vaikuttivat motivoituneilta ja iloisilta, he olivat myös lähes hämmentävän kohteliaita ja hyväkäytöksisiä.

Alueen alkuperäiskarjaa esiteltäessä karjanomistajat muistivat kertoa, miten hyvin rodut ovat sopeutuneet Alppien olosuhteisiin ja miten erinomaista maitoa ja lihaa sekä rotuominaisuuksien että alppilaidunnuksen vuoksi näistä eläimistä saadaan. Paikallisia rotuja arvostetaan alueella paljon.

Kaikkein suurimman vaikutuksen minuun teki kuitenkin maanviljelijöiden ammattiylpeys. Heitä kuunnellessa tuli tunne, että nämä ihmiset ovat juurevasti kiinni tässä maassa ja haluavat pitää siitä hyvää huolta ja ovat ansaitusti ylpeitä siitä, että osaavat sen tehdä parhaalla mahdollisella tavalla. Maanviljelijöiden tulevaisuudenuskoa ja itseluottamusta lisää myös tietoisuus siitä, että alueen asukkaat ja matkailijat arvostavat todella paljon heidän työtään.

 kuvat ja teksti: Anne Tuomivaara, projektikoordinaattori, Lappari -hanke